Pääsimme Työpalvelu Pentti Niskasaari Oy:n kanssa ja osaksi ainutlaatuista hanketta: rakentamaan uudet pitkospuut Viiankiaavan suolle Sodankylään. Työkohteena oli pidempi pitkospuureitti, johon Metsähallitus Lapin Luontopalvelut etsi kilpailutuksen kautta urakkaan rakentajaa. Meidän edustava Työpalvelu Pentti Niskasaari Oy voitti tämän kilpailutuksen, johon tuli lukuisia tarjouksia. Viiankiaavan rakennusurakka piti aloittaa talvella 2024 ja se piti saada valmiiksi talvella 2025. Emme olleet ikinä tehneet vastaavanlaista projektia, mutta mielenkiintoa meiltä kyllä riitti tämmöistä urakkaa myös tekemään.
- Viiankiaapa – Luonnonsuojeltu suoalue Sodankylässä
- Talvinen aloitus – pitkospuut moottorikelkalla suon halki
- Kesän rakentaminen – pitkospuiden pystytys ja lahonneiden purku!
- Luonto mukana joka hetkessä Viiankiaavalla pitkospuita rakentaessa
- Työvaatteet, varusteet ja turvallisuus Viiankiaavalla
- Viiankiaavan pitkospuu reitin – Syksy 2024 ja Talvi 2025 viimeistely
Tässä kyseisessä artikkelissa käydään läpi Viiankiaavalle rakennetun pitkospuiden erivaiheita Työpalvelu Pentti Niskasaari Oy silmin ja pyrkimyksenä suoda dokumentaatiota tulevaisuutta varten aiheesta kiinnostuneille. Siltä ajatukselta tervetuloa mukaan ja lukemaan artikkelia nimeltään Pitkospuut Viiankiaavalle – Työpalvelu Pentti Niskasaari Oy:n urakka suojellulla Suolla!
Viiankiaapa – Luonnonsuojeltu suoalue Sodankylässä
Viiankiaapa on laaja suojelualue on yksi Lapin arvokkaimmista luonnonaarteista, ja Viiankiaavan kosteikkojen halki kulkeva reitti on tärkeä Sodankyläläisille sekä luonnon ystäville että alueen monimuotoisuuden säilyttämiselle. Työmme vaati tarkkaa ennakoitua suunnittelua, luonnon kunnioittamista ja erittäin paljon fyysistä ponnistelua eri vuodenaikoina – pakkastalvesta sääskiä vilisevään kesään sekä vesisateen luomaan märkiin vaatteisiin.
Viiankiaapa sijaitsee Sodankylässä, keskellä Pohjois-Lapin avaraa maisemaa. Se on Natura 2000 -verkostoon kuuluva suojelualue, joka tunnetaan laajoista avosuoalueistaan, harvinaisista kasvilajeistaan, hyönteisistään ja linnustostaan. Suo on tärkeä pesimä- ja levähdyspaikka monille lintulajeille, kuten lirolle, kapustarinnalle ja suokukolle. Alueen vesistö ja kasvillisuus tekevät siitä myös arvokkaan tutkimuskohteen.
Viiankiaavalla on erityinen monimuotoinen suotyyppi– sen alueella vaihtelevat laajat neva-alueet, rämeet ja rimpinevat, jotka muodostavat oman ainutlaatuisen ekosysteeminsä. Suon halki kulkee useita puroja ja lähteikköjä, joiden kirkkaat vedet pitävät yllä monimuotoista kasvillisuutta ja tarjoavat elinympäristön monille hyönteislajeille. Kesäisin Viiankiaavan maisema on täynnä elämää, ilmassa kirjaimellisesti soi loputon siritys ja surina.
Suo on merkittävä sekä ekologisesti että kulttuurisesti. Se edustaa suomalaista suoluontoa puhtaimmillaan ja on säilynyt lähes koskemattomana, vaikka ympäröivä maailma on muuttunut. Monille paikallisille ja retkeilijöille Viiankiaapa on rauhoittumisen ja luonnon ihmettelyn tyyssija. Alueen suojelu on tärkeää myös tuleville sukupolville, sillä tällaiset laajat ja luonnontilaiset suoalueet ovat harvinaistumassa niin Suomessa kuin myös muualla maailmassa.
Viiankiaapa on lisäksi tutkijoiden ja luontoharrastajien arvostama kohde. Sen maaperä, vesitasapaino ja kasvillisuus tarjoavat mahdollisuuksia pitkän aikavälin luontoseurantaan ja ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseen. Tämän takia kaikki alueella tehtävät toimenpiteet – kuten pitkospuiden uusiminen – suunnitellaan huolellisesti siten, että ne tukevat suon suojelua ja mahdollistavat samalla turvallisen liikkumisen sen herkässä ainutlaatuisessa ympäristössä.
Pitkospuiden avulla kävijät voivat liikkua suolla kuluttamatta herkkää suopintaa ja pysymällä tarkasti määritetyllä reitillä suojataan kyseistä ympäristöä. Vanhat pitkospuut olivat kuitenkin vuosien saatossa lahonneet ja painuneet, joten niiden uusiminen oli välttämätöntä sekä kävelijöiden turvallisuuden että luonnon suojelemisen kannalta.
Talvinen aloitus – pitkospuut moottorikelkalla suon halki
Viiankiaavan pitkospuu työt aloitettiin talvella 2024, kun suo oli jäässä ja lumen peittämänä. Tämä oli ainoa aika vuodesta, jolloin alueella pääsi liikkumaan raskaamman kaluston kanssa ilman, että maasto vaurioituisi. Moottorikelkat olivat tässä vaiheessa korvaamattomia ja ainut kulkuväline millä pääsimme pitkospuita kuljettamaan pitkiä matkoja.
Moottorikelkan perässä meillä oli iso vahvistettu ahkio millä vedettiin uusia pitkospuita pitkin suunniteltua reittiä, ja ne levitettiin tarkasti paikoilleen odottamaan kevättä. Asettelimme pitkospuut reitin varrelle 3-4 pitkospuu kasoihin ajatellen sitten, että voimme ne sitten siitä vierestä napata reittiä rakentaessa. Jos olisimme pinonneet kaikki pitkospuut isoihin kasoihin, niin todennäköisesti suo olisi imenyt ne keväällä lumen sulatessa syvyyksiinsä. Tämän seurauksena myöskin suolle olisi jäänyt todella suuret turmiolliset työnjäljet.
Talvella työskentely oli myös haastavaa: pakkaset kiristyivät välillä yli -25 asteeseen, ja työpäivät kuluivat paksuissa toppavaatteissa, huurteiset huput päässä ja hengitys huuruten. Kylmä ei kuitenkaan tullut, koska pitkospuut painoivat todella paljon. Lumisateen aikana suolla ei kannattanut toimia, koska näkyvyys oli todella heikkoa. Suolla ja varsinkin metsäosuuksilla oli paljon pientä kasvavaa puuta – pensaikkoa, joita piti myös työtä tehdessä suojella. Näitä ei nähnyt lumisateen aikana ja muutenkin suolla saattoi olla sulia ”avannekohtia”, niin moottorikelkka olisi todennäköisesti jäänyt kiinni.
Talven aikana kohtasimme seuraavanlaisia ongelmia:
- Ahkiossa oli liian paljon pitkospuita, joten moottorikelkka ei jaksanut vetää kuormaa. Meidän täytyi purkaa kuormasta muutamia pitkospuita, jotta saimme vähennettyä painoa.
- Ahkiosta saattoi välillä valua pitkospuita kuormasta pois ja ne piti kiinnittää kuormaliinoilla takaisin.
- Ahkion vetoaisa kului poikki ja piti hitsata takaisin paikoilleen.
- Moottorikelkan variaattorihihna meni poikki.
- Moottorikelkan moottori ylikuumeni ja sitä piti jäähdytellä heittämällä lunta.
- Moottorikelkka jäi kiinni ja upposi lumeen käännösvaiheissa useamman kerran.
Käy katsomassa Viiankiaapa video Työpalvelu Pentti Niskasaari Oy:n Instagram tililtä:
Talviaikana tehtävä pitkospuiden vieminen toteutui kahden työntekijän voimin ja siinä kesti noin viikko. Työtehtävä oli parasta tehdä aamulla 4 – 11 välillä ennen kuin aurinko alkoi paistamaan. Aurinko saattoi lämmittää liikaa ja aamulla lumenpinta oli kivan rapea, jolloin moottorikelkkakin pysyi lumen pinnalla paremmin. On järkevää käydä useamman kerran painattamassa moottorikelkalla kyseistä reittiä mihin pitkospuita käydään jättämässä, tällöin runsaan painon kanssa on helpompi edetä eikä moottorikelkka jää kiinni.
Näimme suolla talvella poroja, näytti siltä, että paikallinen poroisäntä ruokki Viiankiaavan suolla porojansa. Porot luulivat meitä ruokkijoiksi ja lähestyivät monesti meitä luulen, että meillä oli heille ruokaa. Pahoittelut heille siitä, että meillä ei ollut muuta kyydissä kuin pitkospuita. Muutamat porot olivat kylläkin käyttäneet pitkospuita makuualustana painojäljistä päätellen. Poroisäntä olikin soittanut ja kehottanut kaikkia, että liikumme vähän hitaammin porojen läheisyydessä. Koska heillä oli siihen aikaan vasan kanto aika ja näin me myös tehtiin.
Näimme myös moottorikelkalla ajaessa Viiankiaavalla suden. Tämä oli todella kaukainen näkymä, mutta susi se oli kokonsa takia ja muutenkin näytti sudelta… Olihan sillä sudella myös korppi – musta varis mukana hengailemassa. Tämä kyseinen yksinäinen susi juoksi meitä pakoon kaukana. Emme kuitenkaan lähteneet perään, koska ei ole meidän asiamme häiritä häntä sen enempää, jatkoimme vaan pitkospuu reittillämme matkaa. Nopeasti se susi kuitenkin eteni omaa matkaansa metsään päin, se oli semmoinen 3-4 minuutin juoksu näkymä.
Kesän rakentaminen – pitkospuiden pystytys ja lahonneiden purku!
Kun kesä 2024 viimein saapui ja maa kantoi, alkoi varsinainen rakennusvaihe pitkospuiden osalta. Kesän aikana toimimme vaihtelevasti 1 – 5 työntekijän voimin Viiankiaavalla. Aloitimme ensiksi määrittämällä pitkospuu reitin ja mietimme rakennammeko vanhojen pitkospuiden päälle. Koska vanhat pitkospuut olivat useassa kohdassa vielä hyvässä kunnossa ja ne toivat jykevän rakenteen uusille pitkospuille. Tiesimme, että suon kosteuden ottaa ensimmäisenä vastaan vanhat pitkospuut sekä ne uppoavat syvemmälle suolle, niin tällä menetelmällä saamme lisää ”elinvuosia” uusille pitkospuille rakentamalla päälle. Kuitenkaan näin ei voinut tehdä suurimmassa osassa pitkospuu reitillä vaan meidän piti purkaa vanhat lahonneet pois.
Vanhojen lahonneiden pitkospuiden purku oli vaikea tehtävä. Nämä piti vetää pois suolta varoen, ettei turvepintaa vahingoitettu. Ne kerättiin suuriin kasoihin reitin varrelle ja nämä kasat vietiin myöhemmin pois seuraavana talvena, jälleen moottorikelkalla. Vanhoja pitkospuita purkaessa huomasimme, että pitkospuut painoivat todella paljon, koska ne olivat vuosien varrella imeneet itsekseen vettä. Pitkospuut olivat myös todella likaiset ja tietenkin kosteat. Hyönteiset olivat pitkospuihin munineet munia tai muuta epäselvää kasvustoa oli pitkospuissa kiinni. Vanhoja pitkospuita piti raahata ja kantaa useita kymmeniä metrejä isoihin purku kasoihin, joten tämä oli järkevää tehdä kahden työntekijän voimin säästääkseen voimaa.
Uusien pitkospuiden asennus oli enemmän rutiiniomaista työtä. Jokainen pitkospuu lankku (63 X 200 täyskanttinen lankku) asetettiin huolellisesti sille määritetylle paikalle. Tässä työssä oli enimmäkseen leka ja naula kädessä. Pitkospuuthan kiinnitettiin naulalla toisiinsa kiinni, mutta ei millään normaalilla naulalla vaan tähän työtehtävään tarkoitetuilla pitkillä ja paksuilla lankanauloilla ( Koko 5,1 X 150 kuumasinkitty). Niitä ei normaali rautakaupoista voinut ostaa vaan se oli tilaustuote ja hintakin oli triplat. Uusien pitkospuiden asentaminenkin oli viisasta tehdä kahden työntekijän voimin. Tällä tavalla saatiin kummankin työntekijän avustuksella pitkospuu lankku nopeammin ja järkevämmin kiinni toisiinsa.
Alla Metsähallituksen maaperä karttoja Viiankiaavan pitkospuu reiteistä ( paina niitä nähdäksesi isompana):
Kesällä tapahtuvaa työtä oli parhain tehdä tuulisella säällä, silloin sääskiä tai muita hyttysiä ei ollut kimpussa koko ajan. Auringon paistekin aiheutti omat ongelmansa. Loppui useasti juotava neste kesken ja monet työntekijöistä alkoivat suodattamaan puhdasta suo vettä. Sitä ei välttämättä juotu vaan leviteltiin kuivalle kuumalle iholle lievittämään tuskaa. Hyttyshattu on ehdottomasti pakollinen kyseisellä alueella, erityisesti suon keskellä olevissa metsäosuuksilla sääskiä oli niin paljon, että selkä oli kauttaaltaan sääskien peitossa. Paksut hanskat myöskin lisäsivät turvaa hyttysiltä. Kuulosuojaimet olivat myös hyvä lisä, jos ei halunnut kuulla hyttysten ininää sekä sadetakki ei estämään ei sadetta vaan sääskiä.
Pitkospuita piti lyhentää moottorisahalla, kuin myös käsisahalla tiettyjä kohtia. Tässä oli viisasta, että yksi työntekijä oli keskittynyt täysin moottorisahalla tehtyyn työhön. Koska moottorisahan painaa sen verran, että sen edes takaisin liikuttaminen käy myös raskaaksi. Moottorisaha työntekijä yleensä lyhensi uusia pitkospuita ja lyhensi myöskin vanhoja pitkospuita, jotta niitä oli helpompi siirtää isompiin kasoihin. Moottorisahaa ei kannattanut sammuttaa pieneksi ajaksi, koska sen uudelleen käynnistäminen saattoi moneltakin osin tulla ongelmaksi. Moottorisahat kun ovat bensalla toimivia, niin niissä on harmiksemme ongelma se, että käynnistyminen ei vain onnistu monen syyn takia. Meillä oli moottorisahoja mukana 4 kpl juuri sen takia, että ne eivät enää käynnistyneetkään ja jos terä meni tylsäksi. Niin helposti pystyi ottamaan varakoneen käyttöön ja jatkaa työtä.
Kesän aikana kohtasimme seuraavanlaisia ongelmia:
- Etäisyydet olivat todella pitkät ja matka kävi todella raskaaksi kantaa isoja määriä työvälineitä ja polttoaineita.
- Sääskiä oli suoalueella runsaasti, joka vaikeutti työntekoa todella paljon.
- Vasaroita ja lekoja meni rikki liitoskohdistaan.
- Vaatteet menivät rikki.
- Kumisaappaat vuotivat vettä.
- Vasaralla osuttiin sormille.
- Moottorisahat kastuivat liikaa tai terät tylsyivät nopeasti.
- Vanhoista pitkospuista irtautui hirveänä puu roskaa, mitkä piti kerätä.
- Vettä saattoi saataa liikaa, että se teki pitkospuista liukkaat.
Vaikkakin pitkospuiden rakentaminen oli erittäin fyysistä ja raskasta työtä. Antoi se kuitenkin todella hyvät muistot kyseiseltä alueelta. Siellä sai olla omien ajatuksien parissa ja ei kuulunut kuin enimmäkseen luonnon ääniä. Kesän aikana olevat työtehtävät kestivät useamman viikon ja silloinkin lähdimme työtä tekemään 4 – 5 aikaan aamusta. Silloin oli rauhaista ja aurinko ei vielä lämmittänyt liikaa. Puolen päivän aikaan aurinko alkoi sitten ikävästi paahtamaan, niin näimme aina parhaaksi lähteä pois.
Luonto mukana joka hetkessä Viiankiaavalla pitkospuita rakentaessa
Viiankiaavalla työskentely oli enemmän kuin rakennustyötä – se oli luonnon keskellä elämistä. Joka päivä näimme jotain uutta: suokukkien kukintaa, kurkien huutoja, taivaalla kiertäviä petolintuja. Mutta mukana olivat myös ne vähemmän toivotut vieraat – hyönteiset.
Näimme kesäaikana suolla tietenkin niitä inisiviä sääskiä, mutta näimme myös muitakin hyönteisiä. Mitä minä kirjoittaja en ole ikinä nähnytkään. Suolla oli runsaasti hämähäkkejä ja kaikenlaisia sammakon näköisiä pieniä nuijapäitä. Viiankiaavalla kun on paljon kurkeja, joita me nähtiin niin heidän pääasiallinen ravinto varmaankin oli nämä sammakot. Nähtiin me myös muitakin lintuja, mutta ei niitä oikein osaa erottaa. Lähelle, kun eivät kovin tulleet, tähän tehtävään kiikarit olisi pitänyt olla mukana.
Sääsket, paarmat ja mäkärät tuntuivat pitävän työporukkaa jatkuvassa liikkeessä. Ilman hyönteismyrkkyä, sadetakkia, paksuja hanskoja ja hyttyshattua ei yksikään päivä olisi sujunut. Monesti työnteko sujui hupun ja verkon takaa, ja jopa sade toi hetkeksi helpotusta, kun parvet väistyivät hetkeksi. Tuulisella säällä Viiankiaavalla nautti työnteosta parhaiten, muuten sinne ulkopuolisten ei kannattaisi tulla.
Työvaatteet, varusteet ja turvallisuus Viiankiaavalla
Pitkospuiden rakentaminen suolla on fyysisesti raskasta työtä, ja oikea työvaatetus oli elintärkeää. Talvella paksut toppahaalarit, lämpösaappaat ja aurinkoa suojaavat lasit olivat arkipäivää. Kesällä siirryttiin kevyempiin, mutta suojaa antaviin asuihin – hengittäviin vedenpitäviin housuihin, takkeihin, kenkiin, pitkiin hihoihin ja hyönteishattuihin.
Turvallisuudesta piti myös pitää huolta. Vaikkakin tehtiin yksinkertaista työtehtävää, piti sitä tehdessä olla koko ajan valppaana. Pitkospuu lankut kun painoivat sen vertaa, niin sitä kantaessa saattoi livetä oteta niiden lankkujen liukkauden takia tai epätasaisen maaston takia. Kuulosuojaimia piti varsinkin lankkujen nauloja pitää, koska siinä desipelit nousivat korkeisiin asteisiin.
Ennen Viiankiaavalle mentäessä Työpalvelu Pentti Niskasaari Oy:n piti laatia turvallisuusasiakirja Metsähallitukselle, missä kävimme läpi turvallisuuteen liittyviä teemoja Viiankiaavalla. Onneksi voimme sen sanoa, että meille ei tapahtunut isompia työtapaturmia kuin pientä liukastumista ja vasaran iskua sormille. Isommissa tapauksissa Viiankiaavalta olisi ollut todella vaikea päästä hoitohenkilökunnan auttamiseksi, koska etäisyydet olivat todella pitkiä ja olosuhteet hyönteisten takia vaativat.
Viiankiaavan pitkospuu reitin – Syksy 2024 ja Talvi 2025 viimeistely
Loppukesästä ja syksyn alussa työ eteni kohti valmistumista. Kävimme korjailemassa kesän aikana syntyneitä vikoja pitkospuissa ja kävimme keräämässä parempiin kasoihin vanhoja pitkospuita. Luonto oli jo tehnyt omat muutoksensa uusille pitkospuille. Värit olivat muuttunut pitkospuissa selvästi ja pitkospuiden alla oleva maarakenne oli alkanut imemään itseensä pitkospuut osaan luontoa. Uudet pitkospuut loistivat vaaleina ja tukevina suon halki kulkevana nauhana. Viimeistelytöissä tarkastimme liitokset, varmistimme vedenpitävyyden pitkospuissa, että ne kelluivat hyvin maanpinnalla tai suolla – sekä tehtiin pieniä korjauksia sinne sun tänne. Tämä nyt tehtiin kahden työntekijän voimin ja oli yhdessä päivässä suoritettu.
Talven tultua vuonna 2025 palasimme Viiankiaavalle – nyt hakemaan pois ne vanhat pitkospuukasat, jotka oli jätetty odottamaan vahvaa lumipeitteen aikaa. Moottorikelkoilla ne vietiin pois ja toimitettiin jatkokäsittelyyn, jotta alue jäi siistiksi ja luonnonmukaiseksi. Tämä työtehtävä kuitenkin piti tehdä kahden moottorikelkan voimin, koska tässä oli kuitenkin enemmän tekemistä, kuin itse puhtaiden pitkospuiden tuominen Viiankiaavalle.
Vanhat pitkospuut kun olivat kaikki pilkottuja ja ei mitenkään samanpituisia. Niin kuormat yleensä olivat pienempiä, mutta kuitenkin raskaita, kun syksyn vesi oli imeytynyt pitkospuihin ja paino kasvanut. Tässä työtehtävässä kesti noin viikko ripeällä ja nopealla työtahdilla vaikkakin työpäivät venähtivätkin.
Viiankiaavan pitkospuureitin urakka loppusanat
Näin jälkikäteen nähtynä ja kuultuna Sodankyläläisten paikallisten kertomana on ollut todella odotettua, että Viiankiaavalle saatiin rakennettua uudet pitkospuut. Olemme ylpeitä ja kunnioitettuja, että Työpalvelu Pentti Niskasaari Oy sai olla osa tätä tärkeää hanketta ja jättää jälkensä yhteen Lapin kauneimmista paikoista. Uudet pitkospuut Viiankiaavalla mahdollistavat nyt turvallisemman ja ekologisemman tavan kulkea halki läpi suon ja kokea hetkiä pieniä – suuria meille jokaiselle.
Toivomme, että työnjälkemme mahdollistaa pitkäikäisen eliniän Viiankiaavan pitkospuille. Tämmöisissä urakoissa yleensä vaaditaankin tiettyä laatua ja vastuuta. Joten olemme Metsähallituksen kanssa sitoutuneet sopimusta tehdessämme, että käymme korjailemassa talven – kesän aikana ilmenneitä vikoja ajoittain.
Rakennustyö suolla on aina kompromissi luonnon ja ihmisen välillä – mutta kun se tehdään huolella ja luontoa kunnioittaen, tulos palvelee molempia.
Lähtekäämme matkaan seuraavia työkohteita Kiittäen Työpalvelu Pentti Niskasaari Oy
Kiitos sinulle lukemista!
